Yhtenäiskoulun ikimuistoinen itsenäisyysjuhla

Ensimmäistä kertaa yhtenäiskoulumme järjesti yhteisen juhlan. Mikäpä siihen olisikaan ollut parempi ja otollisempi syy kuin satavuotiaan kotimaamme juhliminen.

Juhla oli erittäin onnistunut ja todella hieno. Ohjelmaa oli niin alakoulun kuin yläkoulunkin puolelta. Mukana oli laulua, runoa, näytelmää, uutisia, historiaa, nykypäivää: kaikki huolella harjoiteltuina ja reippaasti esitettyinä. Juhlaan toi hienon säväyksen se, että siellä oli niin monenikäisiä esiintyjiä ja vieraita. Mukana oli niin eskareita kuin kuudesluokkalaisten isovanhempiakin sekä Vähänkyrön Veljeskuoro. Tunnelma oli ainutlaatuinen ja samaan aikaan sekä arvokas että hauska.

Yhtenäiskoulun hienoihin mahdollisuuksiin kuuluu pienten ja isojen oppilaiden yhteistyö. Tämä näkyi kauniisti ja liikuttavasti yhdeksäsluokkalaisten ja ekaluokkalaisten yhteisessä ohjelmanumerossa. Siinä isot jättivät pienille perinnön tuleviin vuosiin.

Juhlan alussa oli yhtenäiskoulun rehtori Harry Rannan puheenvuoro, jossa hän toivotti vieraat tervetulleeksi ja kiitti erityisesti kuudesluokkalaisten isovanhempia, joista moni oli päässyt paikalle.

Vähänkyrön Veteraanikuoro esitti juhlassa kaksi laulua. Yksi koskettavimmista hetkistä oli, kun alakoulun kuorolaiset lauloivat mukana Veteraanin iltahuudon kertosäkeissä.

Nelosluokkalaiset olivat valmistaneet juhlaan näytelmän Suomesta. Esityksen musiikista vastasivat kolmasluokkalaiset.

Kuudesluokkalaisilla tytöillä oli hauska lauluesitys.

Ysiluokkalaiset tanssivat koulun väelle. Samalla se oli kenraaliharjoitus seuraavan päivän juhlaa varten. 

Suomen jokaisesta neljästä vuodenajasta oli eri luokilla omat esityksensä. Kevään kohdalla eka- ja tokaluokkalaiset esittivät reippaasti ja hienosti laulun Suomipuu.

Viidesluokkalaiset olivat kuvanneet etukäteen hauskan videon, jossa näyttivät, kuinka Suomessa uidaan kesäisin.

Kasi- ja seiskaluokkalaiset katsoivat Suomen menneisyyteen ja lukivat merkittäviä syksyisiä uutisia Suomen itsenäisyyden ajalta. Ysin saksankurssilaiset olivat puolestaan valmistaneet talvisen videon, jossa kertoivat saksaksi, mitä kaikkea Suomessa voi tehdä lumen ja jään keskellä.

Juhlayleisö liikuttui, kun ysiluokkalaiset taluttivat pienet ekaluokkalaiset lavalle ja jokainen antoi omalle ekaluokkalaiselleen perintönä itse tehdyn lahjan. Samassa yhteydessä Tommi Majapuro piti ekaluokkalaisille puheen, jossa antoi neuvoja tuleville vuosille. Ohjelmanumeron aikana kankaalla näytettiin tämänhetkisten ysien ekan luokan valokuvia. Kuvat kertoivat, kuinka nopeasti pienistä koululaisista on kasvanut jo aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria. 

Juhla päättyi yhteiseen Maamme-lauluun ja lipun poistumiseen. Arvokas tunnelma jäi leijumaan koulumme käytäville ja mieliimme, mikä kertoi siitä, että juhla oli todella sykähdyttävä.

Tämä oli hieno alku yhteisjuhlille. Toivottavasti perinne jatkuu!